1. ja 2. päivä muovitta

Heti ensimmäisen haastepäivän kunniaksi puoliksi tahalteni mokasin. Ostin välipalaksi smoothien lasipullossa, metallisella korkilla, mutta uumoilin korkin sisäpinnalla olevan muovia. Pakkauksessa ei ollut mainintaa pakkauksen materiaaleista (sen pitäisi muuten olla pakollista, sanon minä!), mutta pullo oli panttipullo, mikä sai minut ottamaan muovillisen korkin riskin. Voisin siis asiallisesti kierrättää putelin. Ja muuten löytyi ihan hyvin muovittomat, oikeastaan aika tyypilliset eväät minulle, banaania, irtomyynnistä pähkinöitä paperipussiin ja se smoothie.

Vaan niinhän siinä kävi — kuten taitaa kaikissa metallikorkillisissa elintarvikepakkauksissa olla, tästäkin smoothiepurkista löytyi pieni palanen muovia.

haaste1_korkki

Aion kyllä selvittää, että miksi näin on. Käsittääkseni kuitenkin kaikenmaailman säilykepurkkien kannet ynnä muut voi metallijätteessä kierrättää, oli muovipinnoite tai ei, joten ehkäpä nämä purkkien kannet eivät ole kovin suuri ongelma ja vääryys. Aion niitäkin silti välttää, asetinhan haasteekseni olla kuluttamatta y h t ä ä n muovia. (1 päivän saldo: yksi (pieni!) pala muovia)

Tämä toinen päivä sen sijaan meni oikein mallikkaasti. Ostin evästarpeita loppuviikoksi liikkeestä, jossa myydän paljon irtotuotteita, ja sieltä keräsin paperipusseihin pähkinöitä, kuivahedelmiä, paperipakkauksessa hiivahiutaleita, appelsiineja ja huomiseen ruokaan kukkakaalin ILMAN muovipakkausta. Miksi niin usein on kaalit sun muut kääritty muoviin, kun kerta ne voi myydä ilman? (Juujuu, kuljettaminen, ötökät, hygienia, mitä näitä nyt on).

haaste2

Paperipusseja täytellessä kuitenkin mietin taas sitä, mitä materiaali nyt ylipäänsä on optimaalisinta käyttää tällaisessa päivittäistavaroiden pakkaamisessa. Tietysti mahdollisuuksien mukaan ilman pakkausta, mutta suuri osa tuotteista tarvitsee jonkun purnukan tai pussukan. Jonkinlaisena metsäaktivistina puukaan ei tunnu ihan parhaalta vaihtoehdolta, joskin sen kierrättäminen on Suomessa suhteellisen toimivaa. Minulla on ikuisuusprojektina kestopussien tekeminen ohuesta kankaasta hedelmille, pähkinöille sun muille, mutta siihenkin menee materiaalia, hyvin mahdollisesti puuvillaa. Ja jos kaikilla olisi puuvillapussit muovisten ja paperisten sijaan, ei sekään  olisi välttämättä ekologisin vaihtoehto (oletteko kuulleet mm. mitä yhdelle Aral-järvelle tapahtui).

Mikäli (vai kun?) ruuantuotannon ja -kulutuksen järjestelmämme pysyy lähitulevaisuudessa jokseenkin samanlaisena (tuottajat tuottaa massoittain ruokaa, joka kuljetetaan ympäriinsä pitkiäkin matkoja kauppohin kuluttajien kulutettavaksi), tulisi pakkausmateriaaleja käyttää ensinnäkin säästeliäästi ja toisaalta monipuolisesti, jottei yksi luonnonvara kuormitu liikaa. Toki uusiutumattomasta öljystä tehty muovi olisi hyvä jättää jo valikoimasta. Muoville ollaankin kehitelty ja kehitetään paraikaa kaikenlaisia kasvipohjaisia vaihtoehtoja. Mutta niiden muiden pakkausmateriaalien käytön olisi suotavaa olla kohtuullista ja ei yhteen ainoaan luonnonvaraan nojaavaa. Ugh.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s