Haaste loppui, mitäs nyt?

Haasteviikot hujahtivat ohi vauhdilla. Kokeilu jättänee jälkeensä muovin välttämisen kulutuksessani, joskin täysin muovitta en ole. Erityisesti kaipaan pakastemarjoja (joita voisi kyllä tänä kesänä kerätä rasioissa pakastettavaksi oikein kunnolla).  Aion kuitenkin vastedes reippailla muovijätteet kilsan päähän kierrätyspisteeseen (voisi koettaa saada muovin keräysastian myös taloyhtiömme roskakatokseen).

Listasin haasteviikkojen alussa asioita, joita käytän usein ja joissa on muovia. Urheasti sanoin tekeväni itse ne, joita muuten on vaikea korvata, mutta enpä minä jo täällä mainittuja asioita lukuunottamatta itse askarrellut. Kuinka siis kävi?

  • kauramaito — tein itse
  • tofu — en käyttänyt, enkä tehnyt edes seitania korvaajaksi
  • hammastahna — käytin minulla jo ollutta hammastahnaa, joka on metallituubissa, mutta…siinä on muovikorkki.
  • deodorantti — sama tarina kuin yllä, paitsi että koko pakkaus on muovia… Deodoranttia voi kyllä tehdä itse ruokasoodasta ja kookosöljystä. Käytin tuota seosta noin vuoden, mutta huomasin kookosöljyn helposti jäävän vaatteisiin.
  • nestemäinen tiskipesuaine — käytin marseille-palasaippuaa
  • rypsiöljy — en käyttänyt, käytin vain oliiviöljyä (jossa on se inha pieni pala muovia pullonsuussa)
  • hapankaali — en käyttänyt, mutta sitä saisi varmasti omaan purkkiin Hakaniemen hallista, jossa sitä myydään irtotuotteena
  • tähän vuodenaikaan monet käyttämäni kasvikset (esim. parsakaali, Espanjasta tulevat kasvikset meinaan pakataan usein muoviin) — niitä sai vaikka mitä Hakaniemen hallista, ihan ilman pakkausta 🙂
  • se halvempi avocadopussi — enpä syönyt avocadoja 😀
  • kahvi — eh…noooo, tässä kohtaa joustin taas ja käytin kaapissa valmiiksi ollutta kahvia. Olen kyllä luvannut itselleni etsiä muovitonta kahvia!

Ei siis aivan yhtä hieno suoritus kuin alkuinnostuksessa siinsi silmissä, mutta ihan hyvin minä onnistuin. Haasteeni painottui aikalailla ruokaan, kuten kuvistakin näkyy 😀 . Elintarvikkeissa vältyinkin lähes kaikelta muovilta, muihin päivittäistavaroihin ja niiden muovittomiin korvaajiin en ehtinyt kovin hyvin vielä tarttua. Silti roskiin ei muovia lentänyt, keräsin kaikenlaisissa vahingoissa kertyneet muoviroskat talteen ja vien kierrätykseen. Muoviroskia on näiltä kahdelta viikolta viisi kappaletta, mm. vanhempien luona avatun kauramaitopurkin korkki ja teepussin kääre.

Vielä viimeinen kurkistus muovittomaan arkeeni. Usein käyttämieni asioiden listalla ei alunperinkään ollut shampoota ja saippuaa, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö kävisi suihkussa. Olen jo jonkun aikaa suosinut ruisjauhoa ja omenaviinietikka-vesi-seosta shampoon ja hoitoaineen asemasta, joskin ennen haastetta käytin taas näennäisen helppouden vuoksi muovipulloon pakattua shampoota (okei ja pari kertaa haasteen aikanakin). Kehon pesuun toimii oikein hyvin palasaippua, eipä iho liiemmin saippuaa kaipaakaan, jos totta puhutaan. Ihanan kuorinnan saa kahvinpuruista, iho on pehmeä kuin persikka sen jälkeen! 😀

Jos on valmis hieman pohtimaan kulutusvalintojaan ja näkemään alkuun vähän vaivaa omien tarpeidensa mukaisten muovittomien tuotteiden löytämiseen (tai tekemiseen), niin muoviton arki on lopulta aika vaivatonta. Laajempi muovin käytön vähentäminen vaatii myös tuottajien toiminnan ja ajattelutapojen muutoksia, mutta sitähän juuri voi vaatia muuttamalla omia kulutustottumuksiaan. Minulle tämä oli mainio kokemus ja vaikuttaa varmasti kulutukseeni jatkossakin.

Mainokset

11.-12. päivä

Muovittomuudesta alkaa todellakin tulla jo rutiini, ainakin orastava sellainen. Opettelua tämä kyllä vaatii, muovia kun löytyy yllättävistäkin tuotteista ja muovittomia tuotteita on vähän metsästettävä. Nyt suuntaan ruokaostoksillani Hakaniemen halliin ja Ekoloon kasviksia, pähkinöitä ja siemeniä ostamaan, joskin nyt kevään edetessä muovittomia kasviksia alkaa olla myös tavallisissa ruokakaupoissa. Oliiviöljyn kohdalla armahdin itseni, sillä lasisissakin pulloissa on pullonsuussa ja metallisessa korkissa pieni pala muovia. Mutta pakkohan minun jotain rasvaa on saatava!

Kysymyksiä on noussut useita näiden viikkojen aikana, en vain ole ehtinyt kaikkiin etsiä vastauksia. Tässä muutamia kysymyksiä:

– Mitä tapahtuu metallikansissa, oliiviöljypulloissa ja nestekartonkipakkauksissa olevalle muoville kierrätysprosessissa?

– Onko punnittavien tuotteiden hintalapuissa muovia? (ne repeytyvät kuin paperi 😀 )

– Mistä sais kahvia ja vessapaperia muovitta?!

– Entä rypsiöljyä?!

Etsin vastausta ensimmäiseen kysymykseen HSY:n lajittelusivuilta sivuilta ja selvisi, että: ”metallinkeräykseen käyvät esineet, joista silmämääräisesti yli puolet on metallia”. Mutta mitä sille metalliesineessä olevalle muoville tapahtuu? En löytänyt tähän vastausta, joten lähetin kysymyksen HSY:lle, uteliaana odotan vastausta.

Joka tapauksessa HSY:n sivuja lukiessa tulee hyvin optimistinen olo. Vaikuttaa nimittäin siltä, että ainakin Suomessa kierrätys oikeasti toimii ja vähentää energian- ja materiaalinkulutusta. HSY:n mukaan esimerkiksi jokaisessa metallipakkauksessa on yli neljännes kierrätettyä ma​​teriaalia. Lisäksi metallin jalostaminen malmista kuluttaa yli kaksi kertaa enemmän energiaa kuin metallin valmistaminen kierrätysraaka-aineesta.

Löysin myös kiintoisan artikkelin muovin kierrättämisestä. Muovin uusiokäyttöön menee huomattavasti vähemmän energiaa kuin uuden muovin tekemiseen, joskin uusiokäytön kohteet ovat (toistaiseksi?) rajattuja. Kierrätetystä muovista tehdään muun muassa muovipusseja ja muita kalvomaisia muovituotteita. Lisäksi kierrätettyä muovia voidaan käyttää rakentamisessa, muun muassa erilaisissa putkissa ja jopa s i l l o i s s a. Tuo rakennusmateriaalina käyttö pistää kyllä miettimään, että mitä sitten kun nuo muovirakenteet kuluvat? Syntyykö niistä hiljalleen kuluessaan ongelmallista mikromuovia? Lisää selvitettävää….

 

Haaste yli puolenvälin — 7.-10. pv

Hupsan. Päivät vierii niin vauhdilla, että muovia ei ehdi ajatellakaan. Pääsiäisloman jälkeen  sain viimein aikaiseksi muovitonta arkea helpottavia asioita: tein välipalapatukoita ja leipää, ihan ilman muovipakkauksia. Posket punehtuen myönnän, että olen tähän mennessä syönyt kaapissa haasteen alkaessa ollutta leipää muovipussista, mutta tämäkin sai nyt loppua.

Välipalapatukoihin surrautin pähkinöitä, taateileita, aprikoosia, kurpitsansiemeniä ja kookosta. Vaikka sauvasekoitin hyytyi ja patukat jäivät varsin rouheiksi, voittavat ne mennen tullen usein välipalaksi ostamani, muoviin pakatut vihikset, soijarahkat ja valmiit patukatkin.

Ja se kauramaito! Tein ensimmäisen kerran kauramaitoa itse pari vuotta sitten ja vaikka se onnistui ja oli herkullista, on tuo puuha silti jäänyt täysin. Kauramaidon valmistaminen on todella yksinkertaista. Sen kun liotat kauranjyviä tai kaurahiutaleita vedessä (ostettu tietysti muovittomassa paketissa 😉 ), huuhtele, lisää vettä ja halutessasi suolaa ja tilkka öljyä ja surrauta sauvasekottimella tai blenderillä. Sitten vaan siivilöidään seos pari kertaa tiheän siivilän läpi ja maito on valmista. (Tarkempi ohje löytyy esim. täältä )

20170418_192819

Elän tällä hetkellä varsin hulinaista elämää ja syön ennemmin useamman pienen ruoka-annoksen kuin pari isoa päivän aikana, joten muovittomuus vaatii hieman enemmän aikaa keittiöpuuhiin. Toisaalta olen jo pidemmän aikaa halunnutkin tehdä asioita itse ja tämä haaste on siihen hyvä motivaattori. Rakastan keittiössä puuhailua, leivän leipomista ja alusta asti itse tekemistä, se on kuin terapiaa opiskelun ja työn lomassa. Muovin välttely on siis ajanut myös hieman rauhaisampiin hetkiin arjessa, kun ei olekaan sitä vaihtoehtoa, että tekee hommia kotona myöhään iltaan ja nappaa seuraavan päivän eväät kaupasta (ehkä vähän myös hektisiin iltoihin, kun yhdeksältä muistaa alkaa kokata huomisen lounasta…).

Tämä herättää pohtimaan sitä, onko muovin yltiöpäinen käyttö osa ”nopeutunutta” arkeamme, sitä että täytyy olla mahdollisimman tehokas ja tehdä mahdollisimman paljon, mielellään koko ajan? Muoviin pakataan ja muovista valmistetaan kaikenlaisia kiireistä kaupunkielämää mahdollistavia tuotteita take away -kahvikupista roiskeläppäpitsoihin ja proteiinipatukoihin. Kertakäyttöisiä muovituotteita on halpa valmistaa ja kenenkään ei tarvitse keskittyä laatuun ja kestävyyteen, juostaan vaan, kunhan homma rullaa.

No, minäpä aion rullata tästä lähin vähän rauhallisemmin, ympäröivästä vilinästä huolimatta. Taatusti haasteen jälkeen tulee niitä päiviä, kun hommia tehdään aamusta iltaan minuuttiaikataululla ja eväät kahveineen napataan matkanvarren kaupasta, mutta lupaan tässä pyhästi pyrkiä rauhallisempaan, muovittomampaan arkeen.

Pääsiäisviikonloppu maalla — 5. ja 6. päivä

Harkitsin haasteen siirtoa viikolla, sillä tiesin heti ensimmäisenä viikonloppuna haastetta lisäävän niin juhlat kuin vierailut oman ja puolison perheen luona. Vaan mitä kävikään, selvisin niistä varsin hienosti muovitta. Äitinikin innostui ostamaan ruokatarpeita ilman muovia (”Mä kävin kaupassa, enkä laittanut mitään muovipussiin!”) ja pakastealtaasta löytyi vegaanille grillattavaksi kasvispihvejä pelkässä pahvilaatikossa. Tämä ei siis itseasiassa olekaan niin hankalaa, kun vaan vähän jaksaa kierrellä kaupassa ja miettiä etukäteen. Ja sitä minä kyllä joudun muutenkin tekemään, vegaanisen ruokavalioni ja yleisen ruuan eettisyyden vahtaamisen vuoksi.

Mutta myönnytyksiäkin on tullut tehtyä. Kyläviemisiksi ostetuissa (kartonkisissa) jäätelöpaketeissa oli muovinen sinetti, mämmituokkosessa pieni muovi-ikkuna ja äidin tekemässä ruuassa kaurakermaa, jonka kartonkipakkauksessa on sisäpinnalla muovia. Ihan kuin maailma ei enää pysyisi koossa ilman muovia?!

Tässä kohti voisi olla hyvä avata sitä, mitä muovittomuus tekee ”jätteentuotannolleni”. Suomessa on ilahduttavan helppoa kierrättää — etenkin näin kerrostaloasukkaana, kun kierrätyspöntöt löytyvät pihalta — joten muovittomuuden myötä en tuota lainkaan sekajätettä. Kuluttamani elintarvikkeet on pakattu paperiin, kartonkiin, lasiin ja metalliin, jotka kaikki voi kierrättää. Suuren osan kotitalouksiin päätyvästä muovistakin VOI nykyään kierrättää (Helsingissä ainakin), mutta meidänpä taloyhtiössä ei ainakaan vielä ole muovinkierrätystä. Omakotitaloissa ja syrjäisemmillä seuduilla asuvat toki tuhahtavat tähän, että voihan ne muovijätteet viedä lähimpään kierrätyspisteeseen ja niin varmasti tulen tekemäänkin. Kierrätysmahdollisuudesta huolimatta muovin käyttöä olisi hyvä vähentää, sillä edelleen iso osa käytetystä muovista on uutta, eli se tehdään öljystä ja fossiilisen öljyn tilanne lienee kaikille aika tuttu. Puhumattakaan siitä, että valtaisa osa käytetystä muovista ei päädy minkäänlaiseen kierrätykseen vaan parhaimmassa tapauksessa kaatopaikoille, ihan liian usein vaan yltympäriinsä lojumaan ja niitä meriä saastuttamaan.

3. ja 4. päivä

Banaani. Tuo eettistä ahdistusta aiheuttava hedelmä on toistaiseksi ollut kiireisten aamujen ja unohtuneen lounaan pelastuksena, takuuvarma muoviton pikaostos. Niin kätevästi luonnon itse pakkaama paketti energiaa ja masun täytettä. Ostan aina Reilun kaupan luomubanaaneja, mutta silti ne tulevat kaukaa ja silti mietin tuotantopään työntekijöiden oikeuksia, tuholaismyrkkyjä ja plantaaseja sademetsien reunoilla. Kaikista pahimmat myrkyt on onneksi jo kielletty, mutta tarinat hedelmättömistä, syöpään sairastuneista banaaninviljelijöistä saavat minut säännöllisesti tunnontuskiin smoothieaineksia ostaessani (tästä on tehty dokumentteja ja kirjoitettu artikkeleita, täytyypä perehtyä taas tämänhetkiseen tilanteeseen). Joka tapauksessa, muovittomuus alkaa pikkuhiljaa iskostua, banaaneilla ja ilman.

Banaanien lisäksi olen näinä päivinä ollut kiitollinen Hakaniemen kauppahallista. Kävin siellä ostamassa tarpeita salaattiin, jonka vien perjantaina ystävän juhliin. Tomaatteja, paprikaa, fenkolia, keräsalaattia, kesäkurpitsaa, kaikki ilman muovipakkauksia. Kotona kyllä mietin, että mitä jos kasvikset tulevat kauppiaille muoviin pakattuna ja toritunnelman takaamiseksi pakkaukset vaan otetaan pois, tätä voisi ensi kerralla ostoksilla käydessä kysyä (tohtivatkohan vastata jos osunkin oikeaan?). Järjetöntähän se kyllä olisi, mutta myynnin edistämiseksi tehdään vaikka mitä.

Muovittomien kasvisten ihmemaa on nyt siis löytynyt, hieman kalliimpia ne kyllä ovat kauppahallissa. Aionkin näiden viikkojen aikana seurata myös sitä, kuluuko ruokaostoksiini enemmän rahaa. Muut ruokatarpeet ovat löytyneet ihan tavallisesta ruokakaupasta, esimerkiksi salaattia varten ostin  kikherneitä metallitölkissä ja hirssiä pahvipaketissa (jälkimmäistä ostan aina juuri tässä pakkauksessa). Kauramaitoa tein itse, siitä lisää myöhemmin.

(Unohtui ottaa kuva kauppahallista ja värikkäistä ostoksistani, yllä oleva kuva löytyi täältä: https://www.likealocalguide.com/helsinki/hakaniemen-kauppahalli)

1. ja 2. päivä muovitta

Heti ensimmäisen haastepäivän kunniaksi puoliksi tahalteni mokasin. Ostin välipalaksi smoothien lasipullossa, metallisella korkilla, mutta uumoilin korkin sisäpinnalla olevan muovia. Pakkauksessa ei ollut mainintaa pakkauksen materiaaleista (sen pitäisi muuten olla pakollista, sanon minä!), mutta pullo oli panttipullo, mikä sai minut ottamaan muovillisen korkin riskin. Voisin siis asiallisesti kierrättää putelin. Ja muuten löytyi ihan hyvin muovittomat, oikeastaan aika tyypilliset eväät minulle, banaania, irtomyynnistä pähkinöitä paperipussiin ja se smoothie.

Vaan niinhän siinä kävi — kuten taitaa kaikissa metallikorkillisissa elintarvikepakkauksissa olla, tästäkin smoothiepurkista löytyi pieni palanen muovia.

haaste1_korkki

Aion kyllä selvittää, että miksi näin on. Käsittääkseni kuitenkin kaikenmaailman säilykepurkkien kannet ynnä muut voi metallijätteessä kierrättää, oli muovipinnoite tai ei, joten ehkäpä nämä purkkien kannet eivät ole kovin suuri ongelma ja vääryys. Aion niitäkin silti välttää, asetinhan haasteekseni olla kuluttamatta y h t ä ä n muovia. (1 päivän saldo: yksi (pieni!) pala muovia)

Tämä toinen päivä sen sijaan meni oikein mallikkaasti. Ostin evästarpeita loppuviikoksi liikkeestä, jossa myydän paljon irtotuotteita, ja sieltä keräsin paperipusseihin pähkinöitä, kuivahedelmiä, paperipakkauksessa hiivahiutaleita, appelsiineja ja huomiseen ruokaan kukkakaalin ILMAN muovipakkausta. Miksi niin usein on kaalit sun muut kääritty muoviin, kun kerta ne voi myydä ilman? (Juujuu, kuljettaminen, ötökät, hygienia, mitä näitä nyt on).

haaste2

Paperipusseja täytellessä kuitenkin mietin taas sitä, mitä materiaali nyt ylipäänsä on optimaalisinta käyttää tällaisessa päivittäistavaroiden pakkaamisessa. Tietysti mahdollisuuksien mukaan ilman pakkausta, mutta suuri osa tuotteista tarvitsee jonkun purnukan tai pussukan. Jonkinlaisena metsäaktivistina puukaan ei tunnu ihan parhaalta vaihtoehdolta, joskin sen kierrättäminen on Suomessa suhteellisen toimivaa. Minulla on ikuisuusprojektina kestopussien tekeminen ohuesta kankaasta hedelmille, pähkinöille sun muille, mutta siihenkin menee materiaalia, hyvin mahdollisesti puuvillaa. Ja jos kaikilla olisi puuvillapussit muovisten ja paperisten sijaan, ei sekään  olisi välttämättä ekologisin vaihtoehto (oletteko kuulleet mm. mitä yhdelle Aral-järvelle tapahtui).

Mikäli (vai kun?) ruuantuotannon ja -kulutuksen järjestelmämme pysyy lähitulevaisuudessa jokseenkin samanlaisena (tuottajat tuottaa massoittain ruokaa, joka kuljetetaan ympäriinsä pitkiäkin matkoja kauppohin kuluttajien kulutettavaksi), tulisi pakkausmateriaaleja käyttää ensinnäkin säästeliäästi ja toisaalta monipuolisesti, jottei yksi luonnonvara kuormitu liikaa. Toki uusiutumattomasta öljystä tehty muovi olisi hyvä jättää jo valikoimasta. Muoville ollaankin kehitelty ja kehitetään paraikaa kaikenlaisia kasvipohjaisia vaihtoehtoja. Mutta niiden muiden pakkausmateriaalien käytön olisi suotavaa olla kohtuullista ja ei yhteen ainoaan luonnonvaraan nojaavaa. Ugh.

2 viikkoa muovitta – nyt se alkaa!

Seuraavat kaksi vikkoa kokeilen jotain, missä viime syksyllä epäonnistuin: en kuluta pienintäkään palaa muovia. Syksyinen kokeiluni epäonnistui, sillä muovia pätyy ostoskoriin usein, vaikka luulisi ostavansa muovittomia tuotteita. Säilykepurkkien kansissa, nestekartonkipakkauksissa, ties missä on pinnan alla piilossa muovia. Puhumattakaan niistä päivistä, kun aamupala jää syömättä, pinkaisee koulumatkalla kauppaan, ostaa kaurajogurtin ja luennolla jogurttia lusikoidessa tajuaa ostaneensa juuri muovipakkauksen. Nykyään on siis lyhyesti sanottuna aika hankala olla kuluttamatta muovia, ainakin jos elää tällaista kiireistä kaupunkielämää…. Mutta mukavuuden rajathan on tehty rikkottaviksi, eks je!

Miksi muovin kuluttamista kannattaisi välttää?

Kysymys lienee kohtalaisen itsestäänselvä, mutta käydään tämä läpi kuitenkin. Näin keväisin ongelmaan havahtuu ihan kotikadulla, kun lumen alta paljastuu ”poissa silmistä, poissa mielestä”- meiningillä talven aikana heitellyt roskat. Kinosten alta pilkistää, mitäpä muutakaan kuin, muovia. Muovi ei maadu. Vaikka se onkin muinoin eläneiden eliöiden jäänteistä muutaman mutkan kautta tehty, muovi ei hajoa samalla lailla ja tahdilla kuin vaikkapa paperi tai biojätteet. Matkustaminen Thaimaassa viimeistään avasi silmäni muovitulvalle, joka uhkaa hukuttaa luonnon ja meidät sen mukana. Siellä torikojut tursuavat muovitilpehööriä ja kaikkien kaupunkien kaikki kadut ovat enemmän tai vähemmän roskaisia. Yhtä silmiä avaavaa on kyllä käydä kaatopaikalla ihan kotopuolessa. Maaginen ”pois” ei ole olemassa, kaikki mitä ikinä heität ”pois” päätyy jonnekin. Muovi päätyy suurelta osin edelleen kaatopaikalle. Nykyään on toki mm. muovijätettä hyödyntäviä energiavoimaloita ja muovipakkausten kierrättäminen on tullut mahdolliseksi. Mutta esimerkiksi omassa taloyhtiössäni ei vielä ole muovijätteen keräystä, puhumattakaan yhtään syrjäisemmistä seuduista (eli suurimmasta osasta Suomea… :D) ja ihmisten käyttäytymisen muutokset ovat valitettavan hitaita.

Muovituska ei lopu kaatopaikkojen muovivuoriin. Uutisia muovijätteeseen kuolleista mereneliöistä on aina vain enemmän (ei tosin välttämättä siksi, että muovijätteen uhreja olisi yhtäkkiä enemmän, vaan ongelma on alettu laajemmin tiedostaa ja uutisoida), esimerkkinä mm. tämä helmikuinen suru-uutinen: http://www.telegraph.co.uk/news/2017/02/03/whale-found-dying-coast-norway-30-plastic-bags-stomach/. Niin. Muoviroskat kadunvarsilla ja kaatopaikoilla ei todellakaan ole se suurin ongelma. 1980-luvun puolivälissä Tyyneltämereltä löydettiin järisyttävän kokoinen muovilautta. Lautan kokoa ei ole voitu vielä tarkkaan arvioida, sillä kyse on lähinnä meriveteen sekoittuneesta, hiljalleen hajonneesta pienenpienestä muovista, mutta arvioiden mukaan muovia on vähintäänkin Teksasin osavaltion (n. 700 000 m2), mahdollisesti jopa kaksi kertaa Yhdysvaltojen kokoisella alueella (lisätietoja muovilautasta: https://en.wikipedia.org/wiki/Great_Pacific_garbage_patch, asiasta on leffakin: http://plasticparadisemovie.com/ ehkäpä katson sen näiden kahden viikon aikana inspiraatioksi ). Vastaavia roskalauttoja on löydetty myös muilta meriltä, alueilta joihin merivirrat nätisti kokoavat muovista hullaantuneen ihmiskunnan jätteet. Iso-Britannian Greenpeacen mukaan jopa 12,7 miljoonaa tonnia muovia päätyy mereen joka vuosi. Siis MILJOONIA TONNEJA. MEREEN.

Lähtötilanteen kartoitus

Jotta voisin tämän kohta alkavan kahden viikon aikana seurata, kuinka paljon vähemmän onnistun käyttämään muovia, teen näin alkuun kartoituksen nykyisestä muovin kulutuksestani sekä muovia sisältävistä kulutushyödykkeistä, joita minulla jo on kotona.

Laskin muovijalanjälkeni Greenpeacen muovilaskurilla (https://secure.greenpeace.org.uk/page/content/plastics-calculator ). Laskuri on hyvin yksinkertaistettu ja kovin erilaiseen elämäntapaani kuin omaani tehty. Kysymykset koskivat mm. muovipulloja ja muovipillejä, joita minä en käytä oikeastaan lainkaan, muovipulloja ehkä kymmenen vuodessa. Laskurin tuomio [rummunpärinää]:

muovijalanjälki1

Siis 324 erilaista muovista asiaa – muovipussia, -pakkausta, -pulloa jne. – vuodessa. Noin 0,9 asiaa per päivä. Vielä pyöristäen voisin joka päivä luopua yhdestä muovituotteesta ja vaihtaa sen muovittomaan. Kappalemäärät ovat varmasti vaikuttavampia kuin kilomäärä, puna nousee kasvoilleni kun luen kuvassa näkyvän laskelman oman kulutukseni mukaisesta muovituotteiden päivittäisestä kulutuksesta (mikäli kaikki Iso-Britanniassa kuluttaisivat kuten minä): 55 923 288 muovista asiaa. Ja minä kun luulin olevani jokseenkin ympäristöystävällinen elintavoiltani. Toki relevantimpaa olisi tietää muovin kilomäärä, mutta havainnollistavia nämäkin luvut ovat.

Muovilaskuri antoi myös neuvoja muovijätteen vähentämiseen take away -kuppien, viikoittaisten ostosten, juomapillien ja muovipullojen saralla. Ainoa omaa keskivertokulutustani koskeva ehdotus on viikottaiset ostokset, sillä take away -kuppeja, pillejä ja muovipulloja en tosiaankaan käytä (pilleille mulla ei ole mitään käyttöä, juomapullona on mukana kestopullo ja jos haikailen take away -juomasta päivän aikana, otan aamulla mukaan kannellisen lasipurkin). Vinkit viikoittaisten ostosten muovisuuden vähentämiseksi eivät juuri yllättäneet, oma ostoskassi, irtotuotteet ja uudelleen täytettävät pakkaukset ovat jo tuttuja. On vain laiskottanut, etenkin pakkaamattomien kasvisten etsimisen osalta. Ja soijarahka houkutellut. Kauramaito kartonkipakkauksessa, jossa on muovikorkki. Ja sitä paitsi, Suomessa joku viisas päätti kieltää kodin hygieniatuotteiden irtomyynnin (en nyt löytänyt tähän lisätietoa tuosta kiellosta, mutta entisenä Punnarin työntekijänä olen todennut tämän käytännössä).

Mutta tästä päästäänkin valmistautumiseni seuraavaan osioon: jos et voi saada sitä muovitta, tee itse! Listaan siis seuraavaksi asiat, joita käytän lähes päivittäin, ja joille en ole löytänyt täysin muovittomia vaihtoehtoja (lista hyvin mahdollisesti täydentyy päivien edetessä).

  • kauramaito
  • tofu
  • hammastahna
  • deodorantti
  • nestemäinen tiskipesuaine (tälle on vaihtoehto, marseille-saippua, mutta olen huomannut, että se taitaa jäädä asuntomme vanhoja, valmiiksi rasvaisia putkia tukkimaan)
  • rypsiöljy
  • hapankaali
  • tähän vuodenaikaan monet käyttämäni kasvikset (esim. parsakaali, Espanjasta tulevat kasvikset meinaan pakataan usein muoviin)
  • se halvempi avocadopussi
  • …..tää tekis mieli vaan olla huomioimatta….eh….KAHVI :E (urhealle muovittomuusritarille voisi laittaa vinkkejä ei muoviin pakatusta, kohtuuhintaisesta kahvista, anyone?)

Voisin toki ostaa kaapin täyteen kauramaitoa ja sanoa, että en näiden seuraavien kahden viikon aikana ole OSTANUT mitään muovista. Mutta sehän olisi tylsää ja sitä paitsi huijaamista! Aion siispä koettaa korvata KAIKKI (tai ainakin suurimman osan) päivittäin käyttämistäni tuotteista muovittomalla vaihtoehdolla (heittämättä toki mitään nyt jääkapissa olevaa, muoviin käärittyä ja helposti pilaantuvaa pois 😉 ). Tämä vaati jonkin verran tee se itse -meininkiä ja toisaalta kauppareissujen entistä tarkempaa suunnittelua, mutta odotan sen olevan vain hauskaa. Olen jo eksperimentoinut viime vuosina itse tehdyllä kauramaidolla, kotitekoisella deodorantilla ja jonkun verran ostanut tuotteita irtotuotemyymälöistä (Punnitse ja Säästä sekä Ekolo lähinnä).

En väitä, että onnistuisin olemaan täysin muovitta, ja valmiiksi hirvittää, mitä tapahtuu, jos unohdan eväät jääkaappiin ja työmatkan ainoassa kaupassa on vain muoviin käärittyjä lounasvaihtoehtoja. Mutta sehän ei tätä haastetta tule kaatamaan, muovittomuus täältä tullaan!